Hoito-ohjeet

 

Stooma-alueen ihon hoito

 Trakeostomiakanyylin alle jäävä ihoalue on puhdistettava vähintään kerran vuorokaudessa. Puhdistusaineeksi käy steriili keittosuola tai ihon desinfiointiaine, jos iholla näyttää tulehtuneelta. Kanyylin alle tulevat suojasidos tulee vaihtaa myöskin vähintään kerran päivässä. Jos limaneritys on suurta, sidoksen vaihto ja ihon puhdistus kannattaa tehdä useamminkin. Suojasidoksia on erilaisia, jotkut ovat enemmän imeviä ja soveltuvat uudelle ja erittävällä stoomalle. Toiset puolestaan ovat pienempi kokoisia ja ohuempia, mutta samalla huomaamattomampia. Ne soveltuvat pitkäaikaispotilaalle, jonka stooman tilanne on "rauhallinen". Pitkäaikaispotilaiden stooma-alueen iho voidaan pestä tavallisella pesuvedellä, iho tulee tarkkailla ja rasvata tarvittaessa. Stooma-alueen ihon hoitoon voi käyttää myös Optifahl stoomanpuhdistusliinoja.

 

Limaimut

 Limaimut tulee suorittaa aseptisesti oikein. Kädet desinfioidaan etukäteen ja käytetään tehdaspuhtaita käsineitä. Potilaalle annetaan ennalta tarvittaessa kipulääkettä tai sedatoivaa lääkettä. Varataan steriiliä vettä mukiin ja puhdas limaimukatetri, jonka halkaisija saa olla korkeintaan puolet trakeostomiakanyylin halkaisijasta. Imut suorittava henkilö voi käyttää hengityssuojainta. Imetään ainoastaan trakeakanyylin pituudelta ja niin, että imuliitin on suljettuna ja imu päällä kun imukatetri vedetään pois trakeasta. Yksi imukerta voi kestää 10-15 sekuntia. Imulaitteen tehoksi asetetaan usein 20-40 kPa, jonka voit tarkastaa imulaitteen mittarista. Lisää limaimuohjeita löydät VSSHP:n ohjeistuksesta, johon linkki sivun alussa.

 

 

Hengitysilman kostuttaminen, keinonenät

Trakeostomiakanyylin kautta hengitettäessä hengitysilman luonnollinen kostutus ohitetaan, mikä altistaa hengitystiet kuivumiselle ja -infektioille. Kuivuminen voi johtaa myös trakeostomiakanyylin karstoittumiseen ja jopa tukkeentumiseen. Lisähapen käyttö lisää hengitysteiden kuivumista. Tämän vuoksi hengitysilman kostuttaminen on tärkeää ja se toteutetaan helpoimmin keinonenällä. Keinonenän suodatin sitoo hengitysteissä olevaa kosteutta ja lämpöä ja palauttaa sitä sisäänhengitysvaiheessa. Koneellisia hengitysilman (huone-) kostuttimiakin on olemassa, mutta niiden käyttö on vähentynyt viime vuosina.

 

Kanyylin vaihto

Trakeostomiakanyylin maksimikäyttöikä on 29 vrk, jos kyseessä ei ole täysin silikonista valmistettu kanyyli, joita voidaan käyttää 3-6 kuukautta. Silikonikanyylit kestävät tehokkaamman huollon ja sen vuoksi niitä voidaan käyttää pidempään. Kaikki trakeostomiakanyylit ovat aina potilaskohtaisia eli samaa kanyylia ei voi siirtää toiselle potilaalle, vaikka kanyyli huollettaisiinki välillä. Yleensä uuden potilaan kanyyli vaihdetaan vuodeosastolla heti leikkausta seuraavana päivänä, tämän jälkeen vaihtoväli harvenee muutamasta päivästä viikkoon ja pitkäaikaispotilaalla vaihto voi olla esim. 2 viikon välein. Runsaasti erittävillä potilailla, tai potilailla joilla kanyyli alkaa karstoittumaan, kannattaa vaihtaa kanyyli tiheämmin välein. Uuden kanyylin mukana tulee useimmiten oburaattori eli kanyylin sisällä oleva tylppäkärkinen sisäänviejä. Obturaattorin tarkoituksena on helpottaa kanyylin vaihtoa. Se jämäköittää varsinaista kanyylia ja tekee kanyylin kärjestä liukkaamman. Opettele miten obturaattori poistetaan kanyylista. Pidä se paikallaan kanyylin vaihdossa ja poista heti kun kanyyli on paikoillaan. Kanyyli kannattaa liukastaa ennen paikoilleen vientiä. Tähän riittää pieni määrä keittosuolaa tai Optifluid liukastusgeeliä. 

-Vaikeassa kanyylin vaihdossa kannattaa käyttää apuna ohjainvaijeria tai esimerkiksi ohutta imukatetria, josta leikataan imuyhdistäjä pois. Ensin viedään imukatetri paikoillaan olevaan kanyyliin sisälle ja poistetaan kanyyli imukatetrin jäädessä trakeaan. Uusi kanyyli viedään paikoilleen imukatetria pitkin. Hyvä valaistus kannattaa huomioida ja imuvälineiden tulee olla kunnossa. Varmuuden vuoksi kannattaa varata myös numeroa pienempi kanyyli. Instrumenteista nenäspekula tai varsinainen trakeanlevittä voivat olla hyödyksi. Yleensä kanyylin vaihdon yhteydessä myös stooma-alueen iho hoidetaan ja vaihdetaan stoomasuoja ja kiinnitysnauha.

 

Dekanylaatio eli kanyylin poistaminen 

Dekanylaatio tulee mahdolliseksi, kun potilaan tajunnan taso on normalisoitunut, hapetus on riittävän hyvä ja aspiraatioriski väistynyt. Yleensä potilas on käyttänyt hetken aikaa kuffitonta kanyylia tai vähintään kuffi on ollut tyhjänä. Jos kaikki on mennyt hyvin, dekanylaatiota voidaan kokeilla. Eli kanyyli otetaan pois ja stooma-aukko peitetään tiiviillä sidoksella. Seurataan tavallista tarkemmin, miten potilaan hapettuminen kehittyy. Sidos vaihdetaan tarpeen mukaan, jolloin stooma-alueen iho myös puhdistetaan. Stooma-aukko sulkeutuu muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Toinen tapa päästä dekanylaatioon on korkittaa trakeostomiakanyyli ja seurata pystyykö potilas hengittämään ylähengitysteiden kautta. Tällöin kanyylin tulee olla kuffiton ja mielellään riittävän pienikokoinen jotta "ohi" hengittäminen on mahdollista. Dekanylaatiokorkkeja on saatavilla erikseen.

 

 

 

Peseytyminen

Trakeostomiakanyyli ei estä normaalia peseytymistä. Kanyylin pää kannattaa kuitenkin suojata, jotta vettä ei pääse roiskumaan hengitysteihin. Tätä varten on kehitetty suihkusuojia, jotka peittävät kanyylin pään, mutta eivät estä hengittämistä. Jos kanyylin ja stooma-aukon välissä on tilaa, vesi voi päästä myös tätä kautta hengitysteihin. Tällöin kannattaa harkita esim. liimapohjien tai erilaisten tiivisteiden käyttöä. "Koppamallinen" suihkusuoja voi toimia myös.